www.dapu.fi » Kukat » Tekstejä kukkalaitteisiin

Tekstejä kukkalaitteisiin

Omistusosia

1) Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi
2) Kiitollisena äidille (isälle)
3) Kaivaten sinua äiti (isä)
4) Rakkaudella äidille (isälle)
5) Äitiä (Isää) muistaen
6) Äidin (Isän) muistolle
7) Suurella rakkaudella
8) Muistosi säilyy aina
9) Olet aina sydämessä
10) Rakastettu - kaivattu
11) Kiitollisena muistaen
12) Syvästi kaivaten
13) Jälleennäkemisen toivossa
14) Lepää Herrasi huomassa
15) Lepää rauhassa
16) Jumalan rauhaa
17) Rauhaisaa lepoa
18) Hyvälle naapurille

Värssyluettelo

1   Kun ilta saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen.
     Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha saapunut sydämeen.
2  Oi taivaan Isä rakkahin, lepo lempeä hänelle anna.
    Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.
3  Tomu palajaa maahan niin kuin on ollutkin, mutta henki palajaa
    Jumalan luo, joka sen on antanutkin.
4  Suuri oppaamme tuntevi kyllä jokaikisen askeleen,
    hänen kätensä meidän yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.
5  Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut Sinun kirjaasi
    jo ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
6  Takana elämän tuulet, edessä rauha - iäisyys.
7  Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat
    iänkaikkiset käsivarret.
8  Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo.
9  Me emme tiedä mit on elää, kuolla, niin vähän tiedämme me
    lapset maan. Mutt' korkealla päämme yläpuolella kaik'
    kohtalomme langat solmitaan.
10 Pois kutsui Herra jo uupuneen, tien pitkän kulkea antoi.
     Ajan katsoi Herra jo täyttyneen. Ikirauhan luoksensa kantoi.
11 On tiedossa yksin Korkeimman, miten pitkä on taival vaeltajan.
     Askel kiireinen hiljenee – seisahtuu,
     liekki elämän hiipuu – sammuu,
     on perille pääsyn aika.
12  Vaikene sielu, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta
      viljaa.
13  Päämme painuu, sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä noutajan.
      Hän on korjannut tähkän mi maahan taipui,
      on auttanut häntä ken matkalla vaipui.
      Me siunaamme matkasi viimeisen, tuomme kummulles parhaimmat
      parhaimmat kiitokset.
14  Kaunis on kuulla kutsua Luojan, nukkua silloin kun uupunut on.
      Siirtyä sinne missä on rauha, missä on tuskakin tuntematon.
15  Miten  nuorena kuolla on autuas, kuin nukkuisi auringon valoon.
      On murheiset ystäväs haudallas, pysyt iäti nuorena muistoissa,
      sinä, päässyt jo Jumalan taloon.
16  Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon
      ja päivän puoleen se halajaa.
17  Ei hautahan lopu ihmisen tie, vaan kuolo uuteen elohon vie.
18  Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irroitti kahleet maan.
      Kuljetti sinne missä rauha, missä ei tuskaa milloinkaan.

19  Hän kutsui luokseen jokaisen, ken vaivain taakkaa kantaa.
      Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa antaa.
20  Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen.
      Nyt enkelit kypsän lyhteen, vei elämän herralleen.
21  Päättyi uuras päiväntyö, loppui taiston aika mainen.
      Kaukorantaan laine lyö, saapuu määrään matkalainen.
22  Yö kun aamuksi vaihtui, tuli tyyntä ja hiljaista niin.
      Yksi portti vain hiljaa aukes, joka iäksi suljettiin.
23  Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien kultaiset
      muistot.
24  Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
25  Sua tuutivat tummat lainehet elon rannalta virran taa oli
      vastassa uudet valkeudet sumun peittoon häipyi maa.
26  Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.
27  Emme unhoita muistoas kaunista hyvää, viime leposi olkoon
      rauhaisaa, syvää.
28  Jumala suokoon meille tyyneyttä alistuaksemme siihen mitä
      emme voi muuttaa.
29  Väsynyt sielu rauhan sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
30  Ihmisessä vain kuolevainen katoaa hyvyys,
      rakkaus ikuisesti jää.
31  Kaikella on aikansa mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia
      aikoja.
32  Surusoittoa tuuli hiljainen soi, on Herra ottanut omansa pois,
      kotiin taivaan rauhaan iäiseen.
33  Sun Isä tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen.
34  Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi,
      ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
35  On lepo jossakin, särkymätön rauha.
36  Nyt nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan.
37  Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa
      nöyrtyen.
38  Herra sinun kädessäsi on päiviemme määrä.
39  Sydän lämmin ei syki enää. Muistosi kallis iäti elää.
40  Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli,
      kukkaset vaipuivat, rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.
41  Saapui Herra luokses hiljaa, nouti kotiin väsyneen, herätä sait
      aamuun taivaan, päivään iänkaikkiseen.
42  Jäi jälkeesi kaipuu - jäi sanaton suru.
43  Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen.
44  Ehti iltaan elon päivät, tuli rauha sydämeen, taivaan isä otti
      vastaan matkalaisen väsyneen.
45  Niinkuin muuttolintusen tie, kotoa kauas matka vie, kuin unelma
      kiitävi elämä pois, kirkkaus rantahan kodista maan.
46  Ei tunne tietänsä ihminen, eloon haihtuva hetkinen.
47  Jumalan armolahja on iänkaikkinen elämä.
48  Elämäsi oli työtä, sydämesi oli hyvyyttä, olkoon leposi rauhaisaa.
49  On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
50  Kaikki elon siteet kerran katkeaa, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi
      jää.
51  Miksi näin, miksi ei myöhempään, sen tietää Herra yksinään.
52  On Jumalan kädessä ihmisen tie, Hän matkamme määrää kotihin vie.
53  Elo uuras on päättynyt iltahan, sydän lämmin sammunut,
      työpäiväsi pitkä päättynyt, elo ainainen alkanut.
54  Niin äkkiä, arvaamatta soi hetki kohtalon, kädessä elon Herran
      päiviemme määrä on.
55  On tuska, sairaus, kyyneleet nää, sun kohdaltas ohi kaikki tää,
      nyt aurinko kirkas ja lämpöinen on paistava sulle ikuinen.
56  Ero kestävi vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
57  Ei pääty elämä kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen, parempaan.
58  Nyt olet päässyt lepohon, niin hyvä unes on.
59  Päättyi matkamme maallinen kerran, rauhan kun saamme helmassa
      Herran.
60  Kaikesta huolen kannoit, itsesi uhrasit, kaiken annoit.
61  Vaikka puhdasta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu ja sammuu
      pois, vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
62  Syvemmin ei suru voi koskettaa, kun käsi rakkaimman kädestä
      raukeaa, ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa hän, niin
      rakas - läheinen.
63  Niin äkkiä lähdit luotamme pois, emme vielä sua antaneet ois.
64  Me muistamme sinua siunaten, me kaipaamme hymyäs hyvää,
      elit kaikkesi antaen, uhraten, unes olkoon kaunista, pyhää.
65  Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina mieliimme loistamaan,
      vaikk' sydämes kultainen väsyi pois, emme hyvyyttäs, lämpöäs
      unhoittaa voi.
66  Hyvän ihmisen muisto, miten se lämmittää, miten aina sen soinnusta
      sieluun sävel pieni soimaan jää.
67  Herra, sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
68  Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.
69  Näin sanoo Herra: Katso minä etsin lampaani ja pidän niistä
      huolen.
70  Kuin sammuis valo tähtien pois lähtö on hyvän ihmisen.
71  Älköön teidän sydämenne olkoo murheellinen. Uskokaa Jumalaan,
      ja uskokaa minuun.
72  Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.
73  Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova
      multien päällä.
74  Vaikk' puhdasta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu, kuolee pois.
75  Sinun turvasi ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iänkaikkiset
      käsivarret.
76  Lohdutus Herra ja apusi anna, armoosi suureen rakkaamme kanna.
77  Ajan parhaan paimen ties, pääsi lepohon väsynyt matkamies.
78  Sulle aukes autuaitten saari, meille muistojen jäi kaunis kaari.
79  Jäi työsi ahkera meille, hyvän sydämen siunaus  elomme teille
80  Jeesus kuolosta eloon vei, Jeesus taivaan tie.
81  Maiset valot sammuu kerran, syttyy yössä silmä Herran.
82  Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan
      sydämen.
83  Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalla joss' ei tuskaa,
      ei yötä.
84  Niinkuin muuttolintusen tie, taivasta kohti kulku vie.
85  Sammui täällä elonliekki hiljaa, taukos taistot kauan kestäneet.
86  Niinkuin isä siunaa lastaan, syliis ota hänet vastaan.
87  Korkealla päämme yläpuolella kaikk' kohtalomme langat solmitaan.
88  Suru suurempikin olla vois, jos ei ylösnousemusta ois.
89  Arpa lankesi sinulle ihanasta maasta, ja kaunis on sinun
      perintöosasi.
90  Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
91  Henki palajaa Jumalan tykö joka on sen antanutkin.
92  Kristus on minulle elämä. Kuolema on minulle voitto.
93  Rauhani mä annan teille.
94  Minä olen ylösnousemus ja elämä.
95  Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
96  Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
97  Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.
98  Taivaan maan' ei kyyneleitä lain, ei, vaan siellä ilo kestää ain.
99  Katso, uudeksi minä teen kaikki.
100  On siellä luona Herran ain' suvisunnuntai.
101  Kun se paras on ollut, on se työtä ja vaivaa ollut.
102  Herra on minun paimeneni.
103  Ihana väsyä viimeisen kerran, nukkua sylihin elämän Herran.
104  Ikuinen rauha onnellisen osa.
105  Jo päättyi matkasi mainen, hyvä rauha sun ympäröi.
106  Jumala on pyyhkivä pois kaiki kyyneleet.
107  Katkesi elon raja, aukesi rauhan maja, jäi jalon elämän muisto.
108  Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Jumala.
109  Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman luona Luojan levon rauhaisan.

110 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa
111  Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
112  On Luoja kädessäsi elomme tie, hän matkamme määrää ja kotihin vie.
113  Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan.
114  Ne, jotka kyynelin kylvävät, riemulla saavat niittää.
115  Ristisi, Herra mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksoon.
116  Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoava varjo.
117  Tuonen viitta, rauhan viitta, kaukana on vaino, riita,
        kaukana kavala maailma.
118  Siellä ompi onnellisten maailma, siellä autuaitten maa.
119  Maa maahan jää, mutt' henki taivahalle.
120  Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskaa tunneta taivaan tiellä
121  Minun onneni on olla Jumalan lähellä.
122  Nukkuos päivästä tuskan ja levon - vain unen varjo on elämäs'  tie.
123  Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' ihana enkeli kotihin vie.
124  Siel' on lapsen lysti olla, illan tullen tuuditella helmassa tuonelan immen.
125  Ketä Jumala rakastaa, hänet hän kutsuu nuorena luokseen.
126  Ei kuollut hän, vain nukkuu hän, iänkaikkisen hän voitti elämän.
127  Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei ole kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
128  Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus.
129  Kaikilla on suuri suru, koska pieni kullannuppu muuttanut on majaa, tuolle
        puolen rajaa.
130  On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
131  Nuorna kuollut, onnellisna kuollut. Väsyit tuoksinahan maan, pääsit lepoon
        rauhaisaan.
132  Maailman jos myrskyt pauhaa, ei se estä untasi. Suloinen on sulla rauha, ihana on unesi.
133  Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
134  Ken tulkita voi kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.
135  Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
136  Sun kuvasi lapseni kultainen, mä suljen kätköhön sydämen.
137  Ei luotamme annettu sua ois, mut' Korkeimman lakia emme muuttaa voi.
138  Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan.
139  Vie yli suren virran viimeinen silta maan. Soittavat lähtöä kellot kullekin
        vuorollaan.
140  Valo sammuu ja tähti. Hän valoon lähti.
141  Hyvän tahtos ja rakkautes iäti me muistamme, neuvoistasi kaunehista iäti
        kiitämme.
142  Muistosi jätit rakkaat meille, sekä syvän kaipauksen, kiitos suuresta
        rakkaudestasi.
143  Ei ole iäksi mennyt, joka lähti. Katso jo kirkastuu tähti.
144  Ei elämä sammu kuolemaan, vain vaihtuu uuteen, parempaan.
145  On lepo suuri helmassa herran, pyhä siunattu hiljaisuus.
146  On tuonen lehdossa rauhaisaa, siell’ uupunut sydän levon saa.
147  Siunattuja ovat askeleet, siunattuja murheen kyyneleet.
148  Ole siunattu äiti ja puoliso hellä, suru raskas on meillä sydämellä.
149  Tummat ovat surun kukat. Valoon varjot unohtuvat.

150  Vaikk’ äiti on poissa, et unhoon jää. Sydämissä sun muistosi eloon jää.
151  Tuokiot hiljaiset jälkeesi jäivät. Kultaa sun muistosi kirkkaimmat päivät.
152  Taivaan kotiin ihanaiseen sä läksit isä (äiti) luotamme. Hiljaa aamunkoitteessa
        (illan saapuessa) nukuit kuolon unehen.
153  Neuvot hyvät, muistot kauniit, jätit tänne lapsilles’.
       Oi siitä kiitos.
154  Ei ole surua murhetta sulla, vain sanaton rauha – aamuun tulla.
155  Ei äidin armaan vaivoja, laps’ parhainkaan voi palkita. Mutt’ kerran toki
       vaivoistaan saa palkan luona Jumalan.
156  Syki ei sydän hellä, joka meitä rakasti, kylmä on nyt käsi,
        joka meistä huolehti.
157  Tuska loppui, tuli rauha, uni pitkä ja hiljainen.
158  Näinkö Herra, oli sinun pyhä tahtosi.
159  Jättänyt olet taistojen maan. Olet siirtynyt lepohon rauhaisaan.
160  Äkisti astuit kuolon tielle. Kaipauksen jätit meille.
161  Siell’ alla kummun ei tuskat tunnu, siell on tyyntä ja rauhaisaa.
162  Niin äkkiä vai käsky tuonen tulla, hetkellä jot’ ei voi aavistaa.
163  Etäällä, täältä kaukana tuonen maasta, ei enää tuska, ei murhe raasta.
164  Nukkuos äiti rauhassa, niin tyyntä on tuonen mailla. Tuskat
        kaikki on rauenneet, sydän on huolia vailla.
165  On murhe, valitusta ei, syvä kaipaus vaan.
166  Mainen taisto, työ on laantunut. Ikirauhan olet saanut.
167  Hän nukkui herätäkseen eloon parempaan, miss’ ei maiset
       vaivat voi saavuttaa.
168  Lujimmatkin siteet katkeavat kerran. Ikuista on vaan rakkaus Herran
169  Mentyäsi päivä pilveen käy, valon sädettä yössä näy.
170  Herra, sinun armosi on suurempi kuin elämä.
171  Herra, sinun tykönäsi on anteeksiantaumus.
172  Hiljaa kuolon kello lyö, päättyi isän päivätyö.
       Haudan lepoon kutsui väsyneen.
173  Rakkauteeni hellään, hyvään, kiedon unesi yöhön syvään.
174  Jo rauhan sait. Sä pääsit lepohon. Sun tuskas, taistelus ohi on.
175  Herra, auta meitä tahtoosi tyytymään.
176  Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.
177  On niin kuin päivä mailleen mennyt ois, kun isän silmäin
       katse sammui pois.
178  Ole valmiina päivin ja illoin, joka aamu, hetki ja yö.
       Kun ei tiedä missä ja milloin sydän viimeisen kerran lyö.
179  Sun hautas aukeni liian varhain, jos ihmismielin se mitataan.
       Vaan Herran tahto on aina parhain, se oppikaamme muistamaan.
180  Auttanut ei ihmisapu, hoiva. Jeesus parhaan avun soi.
181  Älä pelkää, sano Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut.
       Sinä olet minun.
182  Yön siivet jo peittävät ehtoon. Hän siirtyy muistojen lehtoon.
183  Elämässä arvokasta on vain hyvän ihmisen muisto.
184  On päättynyt rakkaamme maallinen retki, niin yllättäen tuli
       lähtösi hetki. Olkoon leposi rauhaisaa, pyhää.
185  Ahersit ahkerasti tehden työtä, päivä riittänyt ei, valvoit yötä.
       Nurkumatta elon kuorman kannoit.
186  Hiljaa tarttui herran käsi käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi äidin
       sielu kotiin iäiseen.
187  Herra annoit uupuneelle parhaimpasi, annoit hänelle rauhan rauhastasi.
188  Tutkimattomat ovat Herran tiet.
189  Jumala on rakkaus.
190  Sammui loiste silmäin valon, taukosi sykintä sydämen jalon.
191  Kilvoituksen kestit hyvän, palkinnoksi sait unen syvän.
192  Maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa.
193  Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi. Siell’ uusin
       äänin suloisin, mun suuni laulaa voi.
194  Yksin tietä kuljen, kuvasi muistooni suljen.
195  Mentyäsi suru jää. Kyynel kirkas kimmeltää.
196  Kukat sun uneesi rauhan tuokoot, lempeäksi lähtöhetkesi luokoot.
197  Kuihtuvat kummulla kukat nää. Muistosi kallis jälkeen jää.
198  Oli vuoro sun lähteä varhain, kun päivä on kukkiva, parhain.
199  Elämänpurtesi rantaan laski, punertaa taivaalla ehtoon vaski.
200  Jokainen metsä on Jumalan puisto, pudonnut lehti eletty elämä.